0

Ostoskorisi on tyhjä

08 kesäkuu, 2021 5 min lukuaika

Tarina Everestingistä

Tämä on Weekendbeen TestBeen, Samulin, tarina Everesting-haasteen suorittamisesta Pyhätunturilla huhtikuussa 2021. Katso Everesting-dokumentti YouTubesta.

Lue myös aiemmat osat: Samulin ja Akin Everesting-haaste: Hiihtävät Pyhätunturin päälle 34 kertaa ja Miten Samulin ja Akin Everesting-haaste lopulta onnistui.

Aamurutiinit jännityksen keskellä

Pihalta kuului joku kolahdus ja ihmisten elämöintiä. Heräsin vasten tahtoani ja katoin kelloa, vartin yli yksi. Vielä 45 min aikaa kellon soittoon, mutta syke nousi heti puhelinta katsottua yli sadan ja päätin että parempi nousta ylös ja rueta suorittamaan aamurutiineja eikä jäädä sänkyyn turhaan jännittämään. Kahvi tulille, munat pannulle ja vessan kautta sohvalle istumaan ja pukemaan illalla valmiiksi sohvalle kerättyjä vaatteita päälle. Rakkolaastaritkin oli illalla taputeltu jalkoihin kriittisiin paikkoihin ja kynnet leikattu ja viilattu niin lyhyiksi kun uskalsi.

Kahvi ja aamupala meni alas oikein hyvin, jännitys ei tuntunut juuri kropassa, enemmän henkisellä puolella. Aiemmat noin 16 tuntia jännitys oli vaihdellut innostuksen ja ahdistuksen välillä. Kävelin vaunua edestakas vähän hermostuneena ja puin loppuja vaatteita, laitoin monot jalkaan ja menin käymään ulkona. 

Pieni pakkanen ja aivan pilkkopimeää, aikalailla se mitä ennuste lupasikin. Vaatetuksen osalta aika helppo homma, merinot alle ja kuoret päälle. Hien ja kuumuuden kanssa olen oppinut olemaan, kylmän kanssa en mielellään flirttaile. Kävin moikkaamassa Fiiaa pakussa ja tultiin vaunuun odottamaan Akin saapumista. Veera tuli kertomaan makuuhuoneen ovenraosta että oli nähnyt painajaista, jossa iso koira oli pissinyt Onnin päälle ja kakannut lautakenkään. Tää oli varmasti aamun hauskin hetki.

Haaste käyntiin ajassa 3:12

Aki tuli paikalle sovitussa ajassa, pari sanaa ja hyvät huomenet sanottua pakattiin molempien päivän tarvike- ja eväskassit pakuun ja ajettiin auto rinteen juurelle parkkiin. Auto kiinni töpseliin ja lämpöön, edellispäivänä liimatut skinit huoltotilasta mukaan ja tarvikkeiden viime hetken tsekkailu. Omat siteet oli jäänyt säätämättä, onneksi huomasin alhaalla enkä vasta ylhäällä. Laitettiin otsalamput päähän, sukset jalkaa ja kellot päälle ajassa 3:12. Yleisön, eli Sannin ja Kimmon, saattamana lähdettiin kiipeämään ensimmäistä nousua täydellisessä kunnossa olevaa rinnettä pitkin.

 

Everesting-haaste

 

Yhtenä skenaariona oli, että rinne on yön pakkasella mennyt aivan luisteluradaksi, mutta onneksi se ei toteutunut. Pitoa löytyi skinin pohjasta ja vaikka ainakin itsellä väsymys 1,5h yöunien takia painoi, tuntui ensimmäinen nousu todella helpolta ja mukavalta. Lähinnä käytiin Akin kanssa läpi missä on jyrkkää, missä loivaa ja milloin ollaan melkein huipulla. Ylös päästyä fiilis oli aika luottavainen, mikäs tässä kiivetessä, kun kuntoa riittää ja olosuhde on aivan täydellinen, sitäpaitsi 1/32 on jo hiihdetty. Vähänpä tiedettiin siinä vaiheessa.

Homman helppous naurattaa

Oltiin aluksi suunniteltu, että jaetaan päivä kolmeen osaan, aamuun ennen rinteiden avausta, päivään kun rinteet on auki ja iltaan kun rinteet on mennyt kiinni ja ollaan melkein valmiita. Vähänpä sitä tiedettiin siitäkin. Aamun osio meni kaikin puolin oppikirjan mukaan. Pieni kylmähorkka meinasi itsellä tulla jossain kuuden aikaan, kun aurinko ei vielä juuri lämmittänyt ja pakkanen oli kiristynyt noin viiteen asteeseen, mutta muuten koko aamun kuusi tuntia meni nautiskellen mahtavista maisemista, huikeassa kunnossa olleesta rinteestä ja toistemme seurasta.

 

Aki ja Samuli

 

Tässä vaiheessa jutustelu oli vielä sitä kuulumisten vaihtelua ja hauskaa höpinää, tuntui että nousuja tulee vaan toisensa perään ja homman helppous ihan naurattaa. Lietsottiin toisillemme nousemisen hienoutta - tämähän on ihan parasta mitä just nyt voi tehdä. No niinhän se olikin. Ja vähänpä tiedettiin.

1/3 osa takana ja ensimmäiset vaikeudet alkavat

Kello tuli noin 10 ja aika kymmenennen nousun. Vaikka oltiin tasaisesti ja kurinalaisesti tankattu jokaisen nousun jälkeen, joka toisen nousun jälkeen käyty jopa autolla tekemässä parempi tankkaus, loppui molemmilta veto kymppi nousuun aivan täysin. Tapahtui eka sulaminen, joka kyllä ainakin omasta mielestä jäi myös viimeiseksi tuon mittakaavan meltdowniksi.

Pakarat, reidet, nivuset ja jalkapohjat kramppasi, monot rupesi hiertämään, aurinko porotti jo korkealta todella kuumana selkään eikä tuulenvirekään tuonut lisää energiaa tuohon nousuun. Onneksi tajuttiin tilanne yhdessä ja järkeiltiin tämä vaan energian puutteeksi. Vika ei ollut meissä tai meidän kunnossa. Energiaa vaan oli saatava nyt kunnolla, oltiinhan oltu tässä vaihessa hereillä jo pitkästi yli kahdeksan tuntia.

Laskettiin alas ja käytiin kertomassa Fiialle että seuraavan nousun jälkeen olisi aivan erittäin mahtavaa, jos ruoka olisi lämmitettynä ja odottamassa - ja niinhän se oli. Nousut 10-12 meni sinnitellen ja rankasti keskittyen siihen, että kohta saa ruokaa ja nyt vaan laitetaan suksea toisen eteen ja keskitytään pitämään sama rytmi yllä. Vaihdettiin tässä kohtaa myös vetäjää, olin vetänyt aiemmat nousut tähän mennessä ja ottanut välillä pientä kaulaa Akiin, koska oma skinnaustausta on hivenen pidempi ja sitä myötä myös vauhti hivenen kovempi. Aki veti siis nyt omaa vauhtiaan ja se sopi minulle mainiosti, tuijotin vaan suksen kantoja ja pidin kadenssin samana Akin kanssa.

Muiden tsempeistä valtava apu jaksamiseen

Tuon lounaan jälkeen alkoi "päivän viettäminen". Rinteeseen tuli koko ajan lisää väkeä, myös omia kavereita, jotka yllättivät aina iloisesti tsemppaamalla keskellä rinnettä tai rinteen huipulla ja kyselemällä miten menee ja mikä on vointi. Muiden ihmisten läsnäolosta oli tuon yhdeksän tunnin aikana aivan valtava hyöty. Jokainen nousu oli vähän erilainen ja aika kului paljon nopeammin, saatiin välillä jopa täysin tuntemattomia ihmisiä mukaan skinnaamaan, ja taas meni yksi nousu ylös kuin ilmaiseksi.

Päivä toi tosin valitettavasti tullessaan myös odotetun ikävän puolensa. Kuumuuden myötä rinne meni aivan sohjoksi ja alas laskeminen rupesi olemaan lasku toisensa perään haastavampaa. Kuitenkin kavereiden, rinnetyöntekijöiden ja Akin, Fiian ja Veeran ansiosta saatiin meidän päivän osio numero kaksi saavutettua ihan mallikkaasti loppuun ja joskus kuuden aikaan, ehkä 20 nousun kohdalla, palkittiin itsemme pitsoilla. Tähän mennessä oltiin syöty pastan lisäksi suklaata, pähkinöitä, karkkia, keksejä, pullaa, riisipiirakoita, hedelmiä, munkkeja ja rusinoita. Nyt siis vielä pitsaa, kyllä maistui hyvältä.

 

Everesting-haaste

 

Oltiin pantu merkille aiemmin päivän aikana että meidän ennalta arvioima nousutahti 30 min / kierros ei toteudu ja me ei olla todellakaan valmiita vielä 21-22 aikaan niin kuin oltiin aiemmin suunniteltu. Rinteet meni kiinni ja alkoi haasteen loppumatka. Nousua oli jäljellä vielä varmaan yli kolme kilometriä, kello oli noin 19, ja väsy ja pieni pelko tulevasta illasta meinasi tulla puseroon.

Pimeässä rinne tuntui aivan järkyttävän pitkältä

Saatiin rinteiden mentyä kiinni vaihtelevaa porukkaa seuraksi nousuihin. Tästä oli jälleen valtava apu, samoin kuin siitä että rinnekuski kävi ajamassa meille nousu- ja laskubaanan möykkyiseen rinteeseen. Hauskanpitoa ja hymyä jatkui siihen saakka kun aurinko laksi ja pimeys tuli uudelleen meidän kaveriksi haasteeseen. Lamput päähän ja nousemaan. Pimeässä rinne tuntui aivan järkyttävän pitkältä.

Pimeyden mukana tuli myös kylmyys jota väsymys boostasi. Minulla oli loppuajasta yläosassa päällä merinokerrasto, tekninen kerrasto, Patagonian R1 TechFace -huppari, Patagonian Nano Puff -kevyttoppatakki ja lisäksi kevytuntuvatakki - ja tärisin kylmää. Syke ei enää noussut ja nouseminen ei tuottanut enää lämpöä, tässä vaiheessa pilkkopimeässä ruettiin kysymään sitä oikeaa viitseliäisyyttä nousemista kohtaan.

 

Aki ja Samuli

 

Kuitenkin yhdessä sanomatta toisillemme sanaakaan jatkettiin nousua huipulle saakka, kunnes jäljellä oli muistaakseni kaksi täyttä nousua ja risat päälle, noin 700 metriä. Päätettiin että oman turvallisuuden vuoksi tämä jäi viimeiseksi nousuksi huipulle saakka ja kerättiin loput metrit ensimmäistä jyrkkää ylös-alas hinkkaamalla.

Tultiin alas ja kerrottiin kisakatsomolle strateginen muutos, pyydettiin täydet pullot urheilujuomaa alas, työnnettiin 30.kerran suut täyteen karkkia ja lähdettiin nousemaan lyhennettyä nousua. Kerta toisensa jälkeen saatiin 70 metriä korkeutta lisää ja viimeistä edeltävällä nousulla sanottiin yleisölle, että vika nousu vedetään niin ylös että saadaan kilometrit täyteen ja lasketaan autolle.

8848 metriä ja 22,5 tuntia

Viimeiseen nousuun lähdettäessä meinasi olla tunteet pinnassa, jos olisin jaksanut niin olisin varmaan itkenyt. Talsittiin mäkeä ylös ja todettiin, että olipahan perhana päivä. Ja me tehtiin tämä. Me skinnattiin päivän aikana 8848 nousumetriä, todennäköisesti ensimmäisinä Suomessa. Me skinnattiin 8848 metriä ja 22,5 tuntia. Nuo lukemat on aivan järjettömän isoja.

Katsottiin viimeiset metrit kelloja joka askeleella ja kun tavoiteluku tuli näyttöön halattiin toisiamme, onniteltiin ja kiitettiin tapamme mukaan hyvästä noususta ja laskettiin alas autolle. Raikuvien suosionosoitusten saattelemana päästiin viimein ottamaan sukset jalasta viimeistä kertaa ja päästiin toteamaan että olipahan reissu.

 

Everesting-haaste

 

Fiilis oli aivan tyhjä, mutta aivan tajuttoman onnellinen. Melkein tajuton kyllä olinkin. Loppuillasta muistan vain sen, että nukahdin leipä kädessä sohvalle. Kiitos Aki matkaseurasta, ilman sinua tämä ei olis varmaan onnistunut.

Kirjoittaja:Weekendbeen TestBee Samuli

Kuvat:Weekendbeen TestBee ja valokuvaaja Fiia

Katso myös haasteen reaaliaikaiset tunnelmat Weekendbeen Instagram-profiilin kohokohdasta "Everesting".


Lisää kommentti

Huomaathan ystävällisesti, että kommentit hyväksytään ennen julkaisemista


Katso myös Bee Good Blogi

4 syytä lähteä polkujuoksemaan
4 syytä lähteä polkujuoksemaan

03 syyskuu, 2021 2 min lukuaika

Polkujuoksu luonnon hiljaisuudessa on sekä monipuolista harjoittelua keholle että rentouttavaa tuuletusta mielelle. Vauhdin ja kilometrien sijaan ahmitaan luontoa ja eletään hetkessä.

Tässä artikkelissa Weekendbeen TestBee ja kokenut polkujuoksija Veera kertoo miksi sinunkin kannattaisi suunnata poluille.

Lue lisää
Pakuelämä - nämä 5 asiaa yllättivät
Pakuelämä - nämä 5 asiaa yllättivät

08 heinäkuu, 2021 2 min lukuaika

Haaveiletko pakuilusta elämäntyylinä tai pidemmästä reissusta pakulla? Weekendbeen TestBeet Hanna ja Tim olivat muutama vuosi sitten jännittävän elämäntilanteen äärellä: edessä oli muutto pakuun määrittelemättömäksi ajanjaksoksi.

Nyt kun pakuelmää on takana muutama vuosi, pystyy Hanna jo toteamaan, että positiivisia yllätyksiä on tullut huomattavasti negatiivisia enemmän.

Tässä blogipostauksessa Hanna listaa vinkkejä pakuilun aloittamiseen ja muutamia heitä yllättäneitä seikkoja uudessa elämäntyylissä!

Lue lisää
TOP 7 ekologiset ja eettiset biker shortsit vertailussa
TOP 7 ekologiset ja eettiset biker shortsit vertailussa

04 kesäkuu, 2021 4 min lukuaika

Kesän ehdoton hitti, bike shortsit tai biker shortsit eli pyöräilyshortsit, sopivat kaikkeen muuhunkin kuin pyöräilyyn!

Weekendbeen TestBeet Anna ja Ida kokeilivat 7 eri mallia ja kertovat, miten nämä ekologiset ja eettiset bikerit eroavat toisistaan, sekä mitä mallia he suosittelevat eri käyttötarpeisiin.

Lue vertailuartikkeli suosituimmista, vastuullisesti valmistetuista biker shortseistamme ja löydä paras malli itsellesi.

Lue lisää

Tilaa uutiskirje