Pikitieltä poluille – näin aloitat polkujuoksun
Kevään lämpö ja vauhdilla vihertyvä luonto innostavat juoksulenkeille. Koronakevät on sulkenut monet liikuntapaikat ja vähentänyt ohjattua kuntoilua, mutta luonto on auki ja kutsuu liikkujaa. Omatoiminen ulkoilu onkin nyt suositumpaa kuin koskaan, ja tarve uusille, tilanteeseen sopiville liikuntamuodoille on iso.
Yksi parhaiten tarpeeseen vastaavista harrastuksista on polkujuoksu. Se on erinomaista kuntoilua luontoympäristössä ja tarjoaa mahdollisuuden omaan rauhaan jopa kaupunkimetsissä.
Tässä artikkelissa käymme läpi polkujuoksun perusasiat ja kerromme, kuinka voit löytää poluilta uusia elämyksiä omaan juoksuharrastukseesi.
Mitä polkujuoksu on?
Nimensä mukaisesti polkujuoksu on juoksemista poluilla. Periaatteessa siihen ei tarvita muuta kuin polku ja juoksija – ja molempia Suomessa riittää. Vaikka kyse on vain tietynlaisesta juoksuympäristöstä ja -alustasta, polkujuoksu eroaa kuitenkin tielenkkeilystä monella tavalla.
Polkut kulkevat maastossa, mikä tarkoittaa vaihtelevaa juoksualustaa, ylä- ja alamäkiä, juuria ja kiviä, mutaa ja lätäköitä. Matka etenee paljon hitaammin kuin tietä pitkin. Maastosta ja juoksijan kokemuksesta riippuen aikaa voi kulua jopa tuplasti verrattuna samanpituiseen matkaan tiellä. Hankalissa paikoissa kävelyaskelten ottaminen kuuluu asiaan, ja eteneminen kävellen voi olla jopa nopeampaa ja taloudellisempaa kuin juosten. Siksi polkujuoksussa ei kannatakaan kerätä kilometrejä, vaan antautua nauttimaan liikunnasta luonnon helmassa.
Vaihtelevasta alustasta seuraa se, että poluilla jokainen askel on erilainen. Välillä on loikattava esteen yli, välillä tihennettävä askelta sopivan jalansijan löytämiseksi, välillä vaihdettava äkisti suuntaa. Pinta jalan alla on kallellaan milloin mihinkin päin ja melkein aina epätasainen. Useimmiten pohja on asfalttia pehmeämpi. Polkujuoksusta puuttuu tiejuoksun monotonisuus ja iskutus, mikä tekee siitä ystävällistä nivelille. Moni jalkavaivoista kärsivä pystyykin juoksemaan poluilla, vaikka tiejuoksu ei onnistu.
Poluilla juokseminen kehittää vartaloa monipuolisesti
Poluilla juokseminen vaatii ja kehittää ketteryyttä, tasapainoa ja lihasvoimaa huomattavasti monipuolisemmin kuin tiejuoksu. Loikkiminen kiveltä toiselle, hyppy ojan yli, jyrkän mäen nouseminen ja moni muu poluilla vastaan tuleva tehtävä on luonnollista voimaharjoittelua. Alamäkeen juostessa taas ylävartalo pääsee töihin, kun kädet hakevat tasapainoa laajoilla liikkeillä ja vatsa- ja selkälihakset pitävät paketin kasassa, jotta jalat voivat rullata sujuvasti maaston mukaan. Polkujuoksija saattaakin huomata lenkin jälkeen vaikkapa käsivarsien tai keskivartalon kipeytyneen, niin kokonaisvaltaisesta tekemisestä on kyse.
Tärkein polkujuoksulle ominainen tekijä on kuitenkin ympäristö ja sen vaatima huomio. Sopivan jalansijan löytäminen askel askeleelta vaatii jatkuvaa keskittymistä ja ympäröivä luonto tarjoaa elämyksiä. Toisin kuin asfaltilla hölkätessä, poluilla ei tarvitse odotella ajan kulumista tai lenkin loppumista, vaan parituntinenkin lenkki hujahtaa hetkessä. Juoksun ulkopuoliset ajatukset ja arjen kiireet unohtuvat.
Miten pääsen alkuun?
Polkujuoksun aloittaminen ei vaadi oikeastaan muuta kuin päätöksen suunnata juoksulenkit rakennettujen väylien ulkopuolelle. Olemassa olevat juoksukengät ja -vaatteet sopivat ensimmäisille lenkeille aivan hyvin. Harrastuksen jatkuessa on hyvä panostaa varta vasten polkujuoksuun tarkoitettuihin kenkiin, juoksureppuun ja maastoon sopivaan juoksuvaatetukseen. Lue myös vinkkimme polkujuoksijan perusvarusteisiin.
Ennen varusteasioita ensikertalaisella on kuitenkin mielessä useita muita kysymyksiä, jotka saattavat tuntua esteiltä polkujuoksun kokeilulle.
Mistä niitä polkuja löytyy?
Polut syntyvät sinne, missä ihmiset liikkuvat. Erityisesti niitä löytyy kaupunkimetsistä, ulkoilualueilta ja retkeilykohteista. Vaikkapa Helsingin keskuspuisto on täynnä polkuja, samoin Itä-Helsingin metsät ja Espoon keskuspuisto. Yhtä lailla missä vain taajamametsissä ja asutuksen lähistöllä ympäri Suomen polkuja on runsaasti. Siitä vain kokeilemaan!
Helpoiten se onnistuu, jos saat seuraksi kaverin, joka jo tuntee paikalliset polut ja voi toimia oppaana. Omin päin lähtiessäsi lähesty polkuja rauhassa, niin ne ottavat sinut ystävällisesti vastaan. Suuntaa lenkkisi alueelle, jossa on ulkoiluteitä, pururatoja, hiihtolatuja tai muita rakennettuja ulkoiluväyliä. Ehkä löydät paikasta merkityn luontopolun, jota pitkin saat ensimmäiset maistiaiset. Tai kun näet pääväylältä poikkeavat selkeän polun, lähde vain rohkeasti katsomaan, minne se vie. Kaupunkimetsissä on mahdotonta eksyä pitkäksi aikaa, ja aina voi tehdä vaikka vain lyhyen piston polulle ja palata samaa reittiä takaisin.
Kun lähipolut tulevat tutuksi, voit laajentaa lenkkireviiriäsi kaupunkien ulkoilualueille, kansallispuistoihin ja retkeilyalueille. Niistä löytyy yleensä paljon polkuja ja merkittyjä reittejä, jotka vievät toinen toistaan upeampiin luontokohteisiin.
Miten löydän hyvän lenkkireitin?
Tieto siitä, että alueella on polkuja ei välttämättä riitä hyvän lenkin tekemiseen. Missä ovat alueen hienoimmat kohteet, ja kuinka yhdistelen poluista itselleni sopivan pituisen reitin?
Avain poluille on kartta. Tarkimmin polkuverkosto on kuvattu suunnistuskartassa, joita voi hankkia paikalliselta suunnistusseuralta, vaikkapa iltarasteilta. Koronan vuoksi monet iltarastit toimivat omatoimimoodissa, ja seurat ovat tuoneet kartat tarjolle netin kautta. Netistä löytyy myös koko Suomen kattava maastokarttaretkikartta.fi, josta löytyy polkuja ja tietoa merkityistä reiteistä.
Sopivien lenkkireittien löytämiseen hyvä apu on myös kokemus. Sitä voi kartuttaa omin päin, mutta nopeammin pääset vauhtiin kokeneemman ystävän seurassa. Valmiita lenkkisuosituksia voit etsiä mm. polkujuoksutapahtumien nettisivuilta ja sosiaalisen median polkujuoksuryhmistä, joista löytyy helposti myös lenkkiseuraa.
Entä jos eksyn?
Huoli eksymisestä on monen aloittelevan polkujuoksijan suurin este lajin kokeilemiseen omin päin. Tähän löytyy kuitenkin monia apuja. Yksi helpoimmista on puhelimeen asennettava navigointisovellus, joka näyttää oman sijainnin, kuljetun reitin, ja opastaa tarvittaessa takaisin. Ehkä vielä helpompi on jo mainittu lenkkikaveri, joka tuntee polut riittävän hyvin. Perinteinen ratkaisu taas on kartta, jonka lukutaito vapauttaa juoksemaan lähes missä vain.
Lähimetsissä lenkkeillessä kannattaa välillä jopa kokeilla eksymistä: kartoita itsellesi uusia polkuja juoksemalla niitä, kunnes saavut johonkin tuttuun paikkaan. Kaupunkimetsissä pitkäksi aikaa hukkaan joutuminen on mahdotonta, ja pieni epätietoisuus paikasta tuo lenkkiin seikkailun mausteen kuitenkin turvallisessa muodossa. Siitä selviäminen antaa rohkeutta lähteä uusille reiteille myös kauempana kotoa.
Käytännön vinkkejä
Uuden harrastuksen alkuun auttaa tieto harrastuksesta ja yhteydet muihin harrastajiin. Erinomainen tietolähde polkujuoksuun onTrailrunning.fi -nettisivu. Sivustolta löytyy mm. Suomen kisakalenteri sekä polkujuoksuseurojen ja -ryhmien yhteystietoja. Käytännön toimintaa tarjoavat mm.Suomen Latu jaTeam Nordic Trail, joiden aktiiviset polkujuoksuryhmät toimivat monilla eri paikkakunnilla.
Merkittävä tapa päästä mukaan polkujuoksuun ovat kisatapahtumat. Niissä järjestäjä suunnitellut alueen parhaita polkuja hyödyntävän reitin, merkinnyt sen maastoon ja järjestänyt vielä juomapisteet, pesumahdollisuuden ja muita asiaan kuuluvia palveluita. Monet kisat järjestävät myös ennakkoon yhteislenkkejä kisareitillä. Toisin kuin tavallisissa hölkkäkisoissa, polkujuoksutapahtumissa tulostavoitteet ovat useimmille osanottajille täysin toissijaisia, mikä tekee niiden tunnelmasta rennon ja sosiaalisen. Tapahtumat ovat siis erinomainen mahdollisuus tutustua muihin harrastajiin ja löytää uusia lenkkireittejä.
Kirjoittajana Terho Lahtinen, Kuvat Hanna Rusanen ja Laura Leppälä
