0

Ostoskorisi on tyhjä

06 toukokuu, 2021 4 min lukuaika

Kaksi ystävää, 8848 nousumetriä ja 22,5 tuntia

Weekendbeen TestBee Fiia täällä kirjoittaa. Tämä postaus on jatkoa edelliselle, jossa esittelin itseni sekä Samulin ja Akin. Koko haaste lähti alun perin Weekendbeen toisen TestBeen, Samulin, ajatuksesta haastaa itseään ja toteuttaa joku hullu haaste. Paikaksi valikoitui Samulin sen hetkinen kotipaikkakunta Pyhätunturi ja saipa hän haastettua vielä mukaansa ystävänsä Akin.

Lyhyt tiivistys haasteen ideasta vielä. Everesting -haaste on siis maailmanlaajuinen haaste, jossa noustaan yhteensä Mount Everestin verran nousumetrejä eli kokonaisuudessaan siis huimat 8848 metriä! Haasteen saa suorittaa valitsemallaan tavalla, pyöräillen, juosten tai vaikkapa skinnaten. Jälkimmäinen valikoitui Samulin ja Akin suoritustyyliksi. Itse päädyin joukon jatkoksi kuvaajan rooliin. Pitihän tämä hyvinkin mahdollisesti Suomen ensimmäinen skinnaamalla suoritettu Everesting saada taltioitua!

 

Everesting

Aki ja Samuli valmiina haasteeseen!

 

Everesting -haastepäivästä on ehtinyt kulua nyt muutama viikko, mutta päivän fiilikset ovat vielä vahvasti läsnä. Oli aivan mahtavaa päästä seuraamaan Akin ja Samulin suoritusta aina haastepäivää edeltävistä fiiliksistä suorituksen jälkitunnelmiin saakka. Päivä oli myös allekirjoittaneelle kuvaajalle fyysisin kuvauspäivä koskaan, mutta sitäkin isompia tunteita sisältävä. Tässä tulee siis muistelmat Everesting-päivästä kuvaajan näkökulmasta!

Everestingiä edeltävänä päivänä otettiin suhteellisen rennosti, käytiin kevyesti yhdessä liikkumassa metsässä ja kuvattiin haastatteluja tulevaa Everesting -minidokumenttia varten. Päivä sisälsi paljon henkistä valmistautumista tulevaan koitokseen, erityisesti Akille ja Samulille, mutta yllättäen myös itselle. Päivän puuhastelujen lomassa ei varmaan kumpaakaan heistä vielä ehtinyt jännittää, mutta huomasin erityisesti iltaa kohden jännityksen lisääntyvän. Yritin itsekin mennä mahdollisimman ajoissa nukkumaan, mutta huomasin itsekin jännittäväni kuvauspäivää. Onko kaikki akut varmasti ladattu? Mitä jos muistikortti hajoaa? Entä jos tuulee liikaa, enkä pysty lennättämään dronea? Kovalevyn kanssakin oli vielä illalla ongelma, jonka kanssa säädin pitkään. Olin ihan liian pirteä, mutta lopulta sain kuitenkin unta yhdentoista aikaan illalla.

 

Muutaman tunnin yöunet takana ja haaste edessä

Seuraavana aamuna herään Samulin pakussa herätyskelloon. Kello on kaksi yöllä ja tuntuu kuin en olisi nukkunut vielä ollenkaan. Samuli koputtaa oveen ja varmistaa kuvaajan olevan hereillä. Nousen hitaasti ylös ja siirryn Samulin asuntovaunuun kahville. Kuulen kun Aki kaahaa omalla autollaan pihaan. Samulin asuntoauto toimii meillä koko päivän huoltopisteenä, joten pakataan viimeiset tavarat pakuun ja ajetaan se Pyhä Ski Resortin pihaan. Pilkkopimeässä Aki ja Samuli alkavat laittaa suksia jalkaan. Tukijoukkoja on tullut paikalle lähettämään heidät ekalle nousulle Pyhätunturin päälle. Viime hetken säätöjen jälkeen he aloittavat Everesting-haasteen tasan klo 3.12. Katselemme muiden kanssa pihalla, kun otsalamppujen valot katoavat näkyvistä.

Kuvaajalla oli aamuyöllä hieman vaikeuksia pysytellä hereillä, joten pilkin sängyssä hetken. Heräsin kun Aki ja Samuli tulivat ekalle tauolle ja kertoivat innostuneena ensifiiliksiään. Se piristi, joten aloin itsekin valmistautua nousemaan mäkeä ylös ja kuvaamaan auringonnousun. Kaivoin splitin esiin ja aloin laittamaan skinejä pohjaan. Everesting-päivän keli oli ihan uskomaton ja tuolla hetkellä koko Pyhätunturi hehkui vaaleanpunaisena. Moni kuvaaja voi varmaankin samaistua ”kuvaajapaniikkiin” minkä koin tuolla hetkellä. Aina tuntuu, että on liian myöhässä tai liian aikaisin luonnonvalon kanssa! 

 

Everesting
Everesting
Everesting

 Haasteen ensitunnelmia Samulin asuntoautolla

 

Aamusta asti oli myös tosi lämmin ja aurinkorasvasta huolimatta poltin jo ekassa omassa nousussa naamani. Laskettelukeskus oli vielä kiinni ja kaikkialla oli ihan hiljaista. Ihanan seesteinen fiilis. Kuvaajana koin suurimmaksi haasteeksi sen, etten voinut oikeastaan koskaan tarkalleen tietää, että missä Aki ja Samuli menevät milläkin hetkellä. He keskittyivät haasteeseen, eivätkä pystyneet kunnolla katsomaan puhelinta muuta kuin tauoilla. Pysähdyin siis keskelle mäkeä, nostin aamuauringossa dronen ilmaan ja toivoin, että he olisivat juuri kohta laskemassa alas. Kännykän pieneltä näytöltä näenkin ilokseni, miten kaksi tummaa hahmoa laskee pinkissä valossa kylpevää laskettelurinnettä alas. Paras tunne kuvaajana olikin päivän aikana se, kun onnistuin olemaan kameran kanssa oikeassa paikassa oikeaan aikaan!

 

Aurinkoa ja tunnelmaa rinteessä

Laskettelukeskus aukesi puoli kymmeneltä ja ihmisiä alkoi virrata keväisille rinteille. Päivässä oli ihan uskomaton tunnelma, ihmiset kannustivat ja pysähtyivät juttelemaan Akille ja Samulille. Löytyipä heille myös tsemppareita hiihtämään vierelle ja laskemaan mäkeä alas, niin kavereita kuin ihan tuikituntemattomiakin! Rinteen viereen syntyi myös ”kaljakukkulaksi” nimetty spotti, missä Akin ja Samulin ystävät paistattelivat päivää oluiden kanssa ja aina jätkien ohittaessa huusivat, tsemppasivat ja juoksivat vierellä. Tämä aiheutti paljon hymyjä itse kullekin!

Päivän aikana käytiin läpi varmasti kaikki mahdolliset tunneskaalat. Oli iloa, väsymystä, kylmyyttä, porottavaa kuumuutta, epätoivoa, naurua, huonoa oloa tai huonoja vitsejä sekä onnistumisen tunteita. Kuvaajana pääsin myötäelämään jokaisen vaiheen ja toimin myös osittain Akin ja Samulin huoltojoukkoina. Lämmitin ruokaa, keitin hunajavettä pakussa, etsin kadoksissa olleita tavaroita ja hain pitsaa. Jokaista noustua tuhatta metriä juhlittiin yhdessä: ”Tonnit täyteen” raikui pitkin päivää. 

 

Everesting
Everesting

Sää suosi haastepäivänä - aamulla taivas hehkui vaaleanpunaisena, päivällä aurinko porotti lämpimänä ja illalla rinteessä nähtiin upea auringonlasku

 

Aki ja Samuli olivat arvioineet omaksi suoritusajakseen 30min/nousu ja viimeinen nousu olisi ollut suunnitelman mukaan noin yhdeksän kymmenen aikaan illalla. Jossain kohtaa päivää kuitenkin heille selkeni, ettei kyseinen aika toteudu, vaan hiihtäminen jatkuu pitkälle yöhön. Aurinko alkoi laskea, mutta luonto tarjoili meille upeimman ja värikkäimmän auringonlaskun koskaan. Viimeisille valoisille nousuille lähtikin iso porukka mukaan tsemppaamaan. Pimeys laskeutui, mutta Akin ja Samulin matka ei kuitenkaan vielä päättynyt tähän. Otsalamput haettiin takaisin käyttöön pakusta. Lumikissat alkoivat mylläämään rinnettä ja viimeiset nousut Aki ja Samuli joutuivat toteuttamaan lyhyempinä. Nousumetrejä kertyi edelleen, mutta hitaampaa tahtia.

 

Ai ettien että, mikä reissu!

Meillä oli pieni tsemppausjoukko mukana loppuun asti, joka auttoi pitämään tunnelmaa yllä. Koko porukka oli haasteen viimeisinä tunteina ahtautunut ”base camppiin” eli Samulin pakuun. Kuvaajanakin olin nukkunut vain muutaman tunnin ja kun 24 tuntia hereillä alkoi lähestyä, huomasin, etten pysynyt enää lämpimänä mitenkään. Palelin koko ajan ja meinasin nukahtaa, ihan älytön energia- ja univaje. Jouduin lopulta vetämään lumilautakengät ja kaikki kerrokset mitä löysin päälle. Muistan vain miettineeni miten poikki jo itse olin, enkä edes ollut hiihtänyt mäkeä ylös 32 kertaa!

 

Everesting
Everesting
Everesting

Tsemppijoukot auttoivat suorittamaan haasteen loppuun ja tunteet purkautuivat maalissa - uskomaton suoritus oli nyt takana ja onnistumisen tunne valtasi Akin ja Samulin

 

Vähän ennen kahta yöllä jätkien kelloihin pärähtää ihan älyttömät 8848 nousumetriä. Tsemppausjoukkoina katselemme viimeisiä nousuja ulkona, kunnes lopulta kaksi otsalampun valoa alkaa laskeutua rinnettä alas ja jätkät saapuvat maaliin raikuvien suosionosoitusten siivittämänä. Aki ja Samuli halasivat pitkään päästyään alas. Huomasin, että tunteet olivat pinnassa itse kullakin. Ihan uskomaton suoritus! Aki tiivisti päivän tunnelmat lyhyesti: ”Tonnit täyteen ja ai ettien että, mikä reissu!

Kirjoittaja: valo- ja videokuvaaja sekä Weekendbeen TestBee Fiia

Oletko jo lukenut haasteen ensimmäisen osan, jossa tutustutaan Fiian, Akiin ja Samuliin?

Weekendbeen Instagram-profiilin kohokohdista löydät Everesting-haasteen, johon on koostettu niin Akin, Samulin, Fiian kuin tukijoukkojenkin tunnelmia reaaliajassa läpi haasteen.


Lisää kommentti

Huomaathan ystävällisesti, että kommentit hyväksytään ennen julkaisemista


Katso myös Bee Good Blogi

Samulin tarina Everesting-haasteesta
Samulin tarina Everesting-haasteesta

08 kesäkuu, 2021 5 min lukuaika

Weekendbeen TestBee Samuli suoritti ystävänsä Akin kanssa Everesting-haasteen huhtikuussa Pyhätunturilla. Everesting tunnetaan vaikeimpana kiipeilyhaasteena maailmassa.

Alkuun homman helppous nauratti, mutta mitkä olivat Samulin ja Akin tunnelmat 22,5 tuntia kestäneen 8848 nousumetrin jälkeen?

Lue Samulin tarina Everesting-haasteesta >

Lue lisää
TOP 7 ekologiset ja eettiset biker shortsit vertailussa
TOP 7 ekologiset ja eettiset biker shortsit vertailussa

04 kesäkuu, 2021 4 min lukuaika

Kesän ehdoton hitti, bike shortsit tai biker shortsit eli pyöräilyshortsit, sopivat kaikkeen muuhunkin kuin pyöräilyyn!

Weekendbeen TestBeet Anna ja Ida kokeilivat 7 eri mallia ja kertovat, miten nämä ekologiset ja eettiset bikerit eroavat toisistaan, sekä mitä mallia he suosittelevat eri käyttötarpeisiin.

Lue vertailuartikkeli suosituimmista, vastuullisesti valmistetuista biker shortseistamme ja löydä paras malli itsellesi.

Lue lisää
Otatko #beefrogplogging haasteen vastaan?
Otatko #beefrogplogging haasteen vastaan?

25 toukokuu, 2021 2 min lukuaika

Weekendbee ja Népra haastavat sinut lähtemään roskalenkille kanssamme!

Ota haaste vastaan ja lähde roskakävelylle tai ploggaammaan, ja jaa roskaseikkailusi somessa käyttäen #beefrogplogging. Kaikkien haasteeseen osallistuneiden kesken arvomme 100€ lahjakortteja Weekendbeen ja Népran verkkokauppoihin.

Lue lisää #beefrogplogging haasteesta ja liity roskavoimiimme, jotta pääsemme yhdessä nauttimaan roskattomasta kesästä!

Lue lisää